suhde jumalaan lujittuu rukouksessa ja yhteydessä

Helluntaiherätyksessä usko nähdään ennen kaikkea suhteena Jeesukseen. Suhde toimii siinä mielessä samoin kuin parisuhde tai ystävyyssuhde, että se syvenee viettämällä aikaa suhteen toisen osapuolen kanssa. 

 Esirukousta Juhannuskonferenssissa. Kuva: Seppo Haavisto Suhde Jumalaan alkaa sydämen kääntymisestä Jumalan puoleen ja uskon tunnustamisesta häneen.

Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. Room. 10:9-10

Suhde lujittuu yhdessä koettujen keskustelujen, tutustumisen, ilojen, pettymysten, anteeksipyytämisen ja -saamisen kautta. Suhteessa oleminen kasvattaa ihmistä. Hengellisen kasvun päämääränä on olla enemmän Jeesuksen kaltainen, rakastava ja anteeksiantava, muita ihmisiä kohtaan sekä löytää omat lahjansa ja tehtävänsä maailmassa. Raamatussa kerrotaan Jumalan kolmannen persoonan, Pyhän Hengen hedelmästä, jota uskossa kasvaminen tuo esiin ihmisessä:

Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. Gal. 5:22-23

Suhdetta Jumalaan voi ylläpitää muun muassa rukoilemalla, lukemalla Raamattua sekä kokemalla yhteyttä Jumalaan toisten kristittyjen kanssa esimerkiksi jumalanpalveluksissa. Toisten ihmisten palveleminen eri tavoin on Jumalan rakkauden välittämistä ja tärkeä osa uskossa kasvamista. Helluntaiherätyksessä ajatellaan, että jokaisella uskovalla on kutsu palvella muita ihmisiä jossakin tehtävässä, niiden antaminen lahjojen mukaan, jotka Jumala on kullekin antanut.

Rukous on suhteen rakentamista: keskustelua Jumalan kanssa. Kristitty voi Jeesuksen sovitustyön vuoksi lähestyä Jumalaa suoraan ja omin sanoin. Rukouksessa myös Jumala puhuu uskovan sydämelle. Usein tällainen Jumalan puhe koetaan hiljaisena sisäisenä äänenä tai Jumalan antamina ajatuksina.

Jeesuksen opettama Isä meidän -rukous nähdään yhtenä esimerkkinä siitä, kuinka tulisi rukoilla. Isä meidän -rukouksella ei ole liturgista asemaa helluntaiseurakuntien jumalanpalveluksissa, mutta joskus sen sanoin rukoillaan yhteisissä rukoushetkissä. Myös Vanhassa Testamentissa esiintyvää Herran siunausta käytetään usein rukoustilanteissa tai juhlatilaisuuksissa kuten uusien jäsenten siunaamisessa, uusien jäsenten tai vauvan siunaamisessa ja avioliittoon vihkimisessä. Myöskään sillä ei kuitenkaan ole liturgista merkitystä. Herran siunauksen käyttäminen ei kuulu vain pappisviran haltijoille, vaan jokaisella kristityllä on mahdollisuus siunata toista ihmistä Herran siunauksen sanoin.

Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua, Herra kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan. 4. Moos. 6:24-26.

Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja. Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen. Teidän Isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään. Rukoilkaa te siis näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa. Äläkä anna meidän joutua kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Matt. 6:7-13.